Tarinaa 10.5.2007 syntyneen reippaan ruunan elämästä, ja välillä vähän muustakin... 
Jos edellinen teksti päättyi, että "Syksy on sitten taas tullut...", niin eipä tuolla ulkona vieläkään talvelta näytä.
Jouluaatto oli sentään meillä "vaaleanharmaa", kun aattoyönä satoi hiukan sitä valkoista, ja se suli vesisateen myötä pois vasta Joulupäivänä, no mukavampi niinkin, kuin ihan musta Joulu.
Mutta mutta, maa kun on ja pysyy sulana, niin on Nissekin päässyt hyppelemään. Irtohypytys toimii hyvin, kun kentän pohja on ihan huippukunnossa kelissä kuin kelissä. Eka kuva on Lokakuun puolesta välistä.
Välillä tehtiin toki muutakin, käytiin maastoilemassa, ja harjoiteltiin koulukiemuroita. Kivaa kun on (pääsääntöisesti) kuuliainen ratsu. Yhdellä maastolenkillä tosin päädyttiin laukkapätkällä polulta kanervikkoon, ja ilmeisimminkin sieltä pikku haava toiseen etuvuohiseeen, ja siitä sitten kehittyi rivi. Vaikka ko.jalka hiukan turvotteli, niin heppa onneksi liikui kokoajan puhtaasti, ja opimpahan minäkin taas jotain uutta. Eli rivi hoitui parhaiten kun ei tee mitään, tai korkeintaan noudattaa kokeneen hevosmiehen ohjetta eli "Laita siihen naisten vanhaa naamarasvaa." No sitä ei meitä löytynyt (?), mutta vuonna 2007 vanhaksi mennyttä perusvoidetta löytyi, ja sekin tepsi. (EI Helosania ym.)
Kerkesin kovasti jo toivoa maan jäätymistä, jotta jatkuva tarhassa tapahtuva muta-hoito päättyisi maan jäätyessä, vaan ei, ja jalkakin siis parani. Sitä tarhailua siis. <3
Ja lisää hyppyjä. Kiitos toki kaikille apujoukoille, yksin en ois hommaan kyennyt.
Ristikon yli...
Ristikko-okserin yli...
Ja ihan oikeankin okserin yli meni...
Alkuverryttelyä seuraavalla kerralla liinassa.
Nisse tuntui tykkäävän hommasta, ja itsellekin se oli tosi mielenkiintoista, erilaista puuhaa. Ja huom. tuo kentän kunto, ja sattumalta myös keli... Siis kujaan.
ja eteenpäin...
Väliin kuva, kun Emilia ratsailla.
Ja sitten taas irtohyppyjä ( taidetaan olla jo ihan Lokakuun lopussa).
Yli meni...
Ja sit taas tarhaillaan.
Marraskuun alkupuolella tuli "Makke" taas Nipsua moikkaamaan. Tälläkertaa ei harrastettu "epä-pelottavuutta", vaan Makke kiipesi ratsaille, ja tältä meno näytti. Käyntiä...
Ravia...
ja laukkaa.
Ja lopuksi vielä muutaman puomin yli.
Tosi nätisti sujui heidän yhteistyö, kiva kun kävit Makke. Tosin hyi kuvaajaa, kun oon kuvannut vain oikeaa kierrosta, sillä vasen sujui kyllä ihan yhtä nätisti.
Seuraavissa kuvissa taisikin sit kuvaajana olla Janne, kun itse olen ratsailla... Tosin kameran valoteho on kaukana hyvästä... Puomeja,
ja pienen-pieniä esteitäkin olen uskaltautunut omineni menemään.
Marraskuun puolessa välissä lastattiin Nisse traileriin, ja ajettiin Ihatsun maneesille. Siellä kyytiin kiipesi Elina.
Ja hyvin kulki taas. Ihatsun Elina hyppäsi suunnitellusti muutaman esteen Nissen kanssa, jotka meni Hienosti. Kiitos Elina! Toivottavasti jatkoakin seuraa...
Loppuverryttelyn sai viimeistellä Emilia, ja hyvin meni sekin.
Kiitos taas kaikille asiaan osallistuneille, oli mukava reissu!!!
Emilia on jatkanut ratsastusharjoitteluaan ratsastuskoulun tunneilla, tuossa lähitallilla. Loppuhalauksen saa seuraavassa kuvassa "Eppu", mainio opetusratsu sekin.
Marraskuun alkupuolella pääsi Emilia osallistumaan puomi/ristikko-luokkaan Ripa-ratsulla. Äidin onneksi luotto-apuri-Jenna oli myös mukana kuvioissa, ja tuloksena hieno vaaleanpunainen KuMa- ruusuke (=KunniaMaininta).
Joulukuun alussa Nisse vietti suunnitellusti pari viikkoa lomaa, ja sen loputtua onkin virtaa ollut ihan kiitettävästi. Eka maastolenkki kesti ~45min, josta Nipsu malttoi kävellä viimeiset 5min. Kaiken muun ajan se vaan tepsutti, jotain ihan omia kuvioitaan, keventyen milloin edestä milloin takaa. Ilman vierellä mukana henkisenä tukena kävelevää Ystävää, enkä minkään muun ratsun selässä en olisi kyllä ko.lenkkiä tehnyt, mutta siitäkin selvittiin, ja siis kyydissä pysyin. Pari seuraavaa liikutus kertaa aloitinkin sit juoksuttamalla, ja ne Nisse hoiti lähinnä pukkilaukalla, mokoma pelle.
Joulun alla ihmettelin että onkos nyt tullut toiseen takaseen imppari, kun niin turvotti, mutta hyvin siis liikkui (sitä pukkilaukkaa + ihan puhdasta kiitoravia liinassa). No sovittin tallinpitäjien kanssa, että he seurailevat tilannetta, ja toimivat tarpeen mukaan, Ja niin me saatiin viettää se vaaleanharmaa Joulu ihan kaikessa rauhassa. Mahtavaa kun on tuollainen paikka hevosella. No sittenkun parin päivän päästä taas menin tallille, niin kysyin että mitä olivat Nisselle oikein tehneet kun jalka oli ihan parantunut. No kuinka ollakkaan, ei mitään muuta kuin seurattu, eli ei turhia lääkintöjä ym, sillä jalat oli täysin parantunut. (Oisko kuitenkin ollut joku virus, kun oli kuulemma hiukan toinenkin takanen ollut turvoksissa, mutta jo 27.pv kaikki hyvin.)
Tapanin päivän myrsky nostatti radalle vettä oikein reilumminkin. Ja saihan sinne kuulemma mennä, jos hevonen vaan menee. Ja menihän se. Vaan taas olin tilanteessa, jossa olisi hirvittänyt ja lujaa, jos olisin ollut jonkun muun otuksen kyydissä kun oman tutun Nisseni. Sillä sitä vettähän tosiaan oli, ja paljon. Omat kantapääni kastuivat selässä istuessa, samoin Nissen koko maha, kun koko rata urheasti läpi kerran käveltiin. Tosi harmi, ettei kamera ollut tuolla kerralla mukana. En tosin ole varma olisinko sitä uskaltanut käyttää siellä kahlatessamme, sillä muutaman kerran ajattelin, että jos Nisse nyt hurjaksi heittäytyy, niin mulle tulee ehkä oikeesti uintiretki, senverran sitä vettä meinaan oli... No kyydissä taas pysyin, ja kaikki hyvin.
Seuraavana päivänä mentiin Ystävän ja kameran kans tallille. Mutta missä vesi? Rata kierrettiin, ja vain pieni osa oli tulvasta jäljellä...
ja sitäkin vähää (kura-jää-vettä) piti Nissen maistella...
No Kiitos kuitenkin Mariannelle kuvien otosta!
Oon tässä hiukan pohtinut että Jos antais tän blogin päivittelyn kokonaan olla... No katsotaan nyt mitä uusi vuosi tuo tullessaan.
Jokatapauksessa TURVALLISTA UUTTA VUOTTA 2012 IHAN JOKAISELLE !!!
=)
|
|